Hunt: Showdown – The Penitent

Tämä lisämateriaalipaketti sisältää yhden legendaarisen metsästäjän, kaksi legendaarista asetta ja yhden käyttötavaran: - The Penitent (yksi metsästäjä) - Delirium (yksi ase) - The Scourge (yksi ase) - False Sacrament (Regeneration Shot) Kuin ensimmäistä kertaa lihan makuun päässyt koira, Damien Yedaiah hullaantui kivun ihanaan sivallukseen kun hänen ruoskansa siunasi hänest anteeksiannolla jota hän oli etsinyt vuosia. Kivun lämmin syleily auttoi Damienia hautaamaan katumuksensa ja muistonsa — siunaus, jonka hänelle soi itse Luoja. Mutta vuosien saatossa hänen arpensa — nuo omistautumisen testamentit — kasvoivat. Hautovat arvet peittivät hänen kehonsa kuin vuorijono, peittäen hermot paksujen rupien ja arpikudoksen alle, kunnes eräänä päivänä hänen kehostaan tuli kokonaan turta; näin hänen pelastajansa, kipu, hylkäsi hänet. Jokaisen kivun lehahduksen oli leimannut hiki, veri ja hänen epäharmoniset valituksensa. Ne olivat pitäneet hänen demoninsa loitolla, mutta sinä yönä hänen piiskansa kulki ilman halki turhaan. Kynttilän valo, joka oli liian heikko valaisemaan edes allaan olevaa vahaa, välkkyi kerran, sitten kahdesti ruoskan noustessa ja pudotessa. Se repi ihon ja lihan irti, mutta ei tuonut kipua, vaan pelkkää pettymystä. Varjot tanssivat välkkyvän valon kanssa ikään kuin sen saapumista juhlien, ja demonit, huutaen kovemmin kuin koskaan, tervehtivät Damienia pilkallisesti. Ahdistunut parahdus kaikui hänen pyhäkössään, kryptassa St. Francis Seraphin kirkon alla, ja Damien vapisi epätoivosta, kun hänen demoninsa nousivat jälleen esiin. Kipua kaipaava pakkomielle sai hänet tekemään mitä vain vaientaakseen nuo kutsumattomat vieraat ja Damien kääri ruoskan koskettaman ruumiinsa piikkilangalla. Mutta se ei riittänyt. Epätoivoisena hän nylki kasvonsa ja piilotti ne suolalla kastetun kangasrievun taakse. Mutta ekstaasi oli väliaikainen. Kynttilän valo kuoli, ja sen mukana toivo. Hän seisoi pimeässä menneisyytensä ympäröimänä ja hänen silmiensä edessä juoksivat muistot: hänen vaimonsa, rintakehä auki, kasvot murskattuna ja kädet sidottuna omilla suolillaan – silmät jotka katsoivat häneen, kuin anoen armoa, joka ei koskaan saavu. Vaimon takana hänen poikansa, raajat nivelistä irrotettuina ja isoon ristiin naulattuna, karkeasti yhteen ommeltu ruumis kuin lihaveistos, ja Damien pitelemässä synneistään muistuttavaa haulikkoa, jota hän myöhemmin alkoi kutsua Deliriumiksi. Ja kuvien kiihkon läpi ääni, joka puhui rauhasta, lupauksesta, joka oli liian houkutteleva vastustettavaksi. The Scourge kädessään, edelleen omaa vertaan tippuen, hän otti ensimmäisen askeleensa Louisianan AHA-haaraan, ja nyt vihdoin harmoniset äänet toivottivat hänet tervetulleeksi metsästykseen.